Olkiluodon luontokuvaprojektin kuvaustunnelmia

30.9.2016

​Syyskuun alussa lähialueen luontokuvaajat ja TVO aloittivat kuvausprojektin, joka huipentuu luontokuvanäyttelyyn Olkiluodon vierailukeskuksessa. Tutustu TVO:laisen Lasse Saarelaisen kuvaustunnelmiin syyskuisena aamuna.    

Jo useiden vuosien ajan olen aina syysaamuisin katsellut Olkiluodon sillalta avautuvaa maisemaa ja miettinyt, että vielä joku kerta tulen ja pyrin vangitsemaan tuohon näkyyn sisältyvän tunnelman kamerallani. Tänä syksynä tuo hetki vihdoin koitti, kun kaikki sattui osumaan kohdalleen samana aamuna.

DSC04680-pieni_Lasse_Saarelainen.jpg

Muutamaa viikkoa aiemmin olin saanut kutsun Luontokuvia Olkiluodosta -projektiin, joten tarve kamerakaluston saamiseksi saarelle oli ilmeinen. Tuona kylmänä syysaamuna olin jo tulossa muusta syystä töihin omalla autolla bussin sijaan, ja kameralaukku oli kätevä ottaa kyytiin siinä samalla. Olkiluodontietä ajellessani tajusin, että säätila taitaa olla mitä otollisin usvan esiintymiselle ja aurinkokin on sopivasti nousemassa ihan pian. Pitääpä hiljentää vauhtia sillan kohdalla.

Aavistukseni osui oikeaan, joten ei muuta kuin auto parkkiin tien sivuun ja kävelemään aamuruuhkaisen tien reunaa kohti siltaa. Työmatkaliikenteen suhistessa ohi metrin päästä ei oikein tuntunut siltä, että tässä sitä mennään aikomuksena ikuistaa aamun rauhallista tunnelmaa meren äärellä. Päästyäni sillalle liikenteen kohina tuntui kuitenkin katoavan jonnekin kaukaisuuteen.

DSC04676-pieni_Lasse_Saarelainen.jpg

Aurinko oli juuri noussut puidenlatvojen takaa ja paistoi ohuen pilviverhon läpi valaisten meren yllä leijuvan usvan useilla oranssin sävyillä. Kaislojen kukintoihin tiivistyneet kastepisarat heijastivat auringonvaloa ympäriinsä kontrastina kaukana takanaan häämöttävälle tummalle metsälle. Lehtikään ei liikahtanut rannalla yksin seisovan haavan oksissa. Oli kylmä, vain muutamia lämpöasteita, mutta liikenteen melun tavoin kylmyys oli sillä hetkellä suljettu aistihavaintojeni ulkopuolelle. Huomasin hanskojen puuttumisen vasta palattuani autoon ja ihmetellessäni sormieni kankeutta.

Tuona aamuna saavuin töihin puoli tuntia tavanomaista myöhemmin, mutta kokemus oli ehdottomasti jokaisen minuutin arvoinen. Ei sinne sillalle kaikkien kannata samaan aikaan sännätä, mutta kiireisen ja stressaantuneen työmatkalaisen kannattaisi joskus edes hieman hiljentää, avata silmät kunnolla ja vilkaista ympärilleen.

DSC04686-pieni_Lasse_Saarelainen.jpg

Kuvat: Lasse Saarelainen