Olkiluodon voimalaitoksen ympäristöpäästöt minimaalisia

9.9.2013

Olkiluodon ydinvoimalaitoksen ympäristöstä kerätään joka vuosi noin 300 näytettä maalta, merestä ja ilmankerääjistä. Tulokset osoittavat, että voimalaitoksen päästöt ovat erittäin pieniä ja paljon alle sallittujen raja-arvojen.

Olkiluodon saarella ja sen ympäristössä tehtiin perustilaselvitys jo vuosia ennen sähköntuotannon alkamista. Kiinteä säteilyvalvontaohjelma alkoi vuonna 1977, vuotta ennen Olkiluoto 1:n käynnistymistä. Valvontaohjelman lisäksi voimalaitoksen ympäristössä on useita jatkuvatoimisia säteilymittareita, jotka on liitetty Säteilyturvakeskuksen (STUK) ulkoisen säteilyn automaattiseen valvontaverkkoon.

300 näytettä vuodessa

Valvontaohjelmaan kuuluu kaikkea "maan ja taivaan väliltä" ja vielä merenpohjastakin. Voimalaitoksen ympäristöstä kerätään joka vuosi noin 300 näytettä. Radioaktiivisuutta mitataan ulkoisen säteilyn lisäksi ilma-, laskeuma-, kasvi-, juomavesi-, elintarvike-, merivesi-, kala-, vesikasvi-pohjaeläin- ja sedimenttinäytteistä. Lisäksi säännöllisessä seurannassa on ryhmä voimalaitoksen lähellä asuvia ihmisiä.

Säteilyturvakeskus ottaa itse suurimman osan vuosittaisista näytteistä. Näytteitä STUKille toimittavat myös TVO, joka huolehtii muun muassa ilmankerääjistä, sekä paikallinen meijeri, viljavarasto ja teurastamo. Kaikki säteilyvalvontaohjelmaan kuuluvat näytteet analysoidaan STUKissa.

Säteilyvalvontaohjelman ohella meriveden laatua seurataan keräämällä Olkiluotoa ympäröivästä merialueesta 40-50 vesinäytettä, joista tehdään yli 100 erilaista analyysia veden laadusta. Vesikasvillisuutta tarkastellaan kuuden vuoden välein tehtävien linjasukellusten avulla.

Päästöt pienentyneet laitosparannusten myötä

Olkiluodon voimalaitoksen ympäristöpäästöt ovat hyvin pieniä ja paljon alle sallittujen raja-arvojen. Esimerkiksi elintarvikenäytteissä ei havaita erittäin tarkoillakaan mittauksilla voimalaitokselta peräisin olevia radioaktiivisia aineita. Vesikasveissa, pohjaeläimissä ja sedimenteissä pystytään havaitsemaan pieniä määriä voimalaitoksen vesipäästöistä peräisin olevia radioaktiivisia aineita. Määrät ovat kuitenkin niin minimaalisia, ettei niillä ole mitään terveydellisiä vaikutuksia, eikä näitä aineita ole esimerkiksi kaloissa havaittu. Määrät ovat lisäksi huomattavasti pienentyneet päästöjä pienentävien voimalaitosparannusten myötä.

Vuonna 2012 voimalaitoksen jalokaasupäästöt ilmaan olivat 0,01 % ja jodipäästöt 0,02 % sallitusta viranomaisrajasta. Radioaktiivisten fissio- ja aktivoitumistuotteiden päästöt veteen olivat 0,07 % ja tritiumpäästöt 7,1 % sallitusta viranomaisrajasta.

2009_07_22_112_400px.jpg

Karhunsammalkin kuuluu näytteenotto-ohjelmaan. Kuva: Hannu Huovila